Erilaisia kamppailulajeja on lukuisia, ja ne voidaan erotella toisistaan joko teknisin perustein tai päämääränsä perusteella. Selkeintä on jakaa ne taistelulajeihin, itsepuolustuslajeihin ja kamppailulajeihin.
Taistelulajeissa päämääränä on vahingoittaa vastustajaa tai jopa tappaa. Taistelulajeilla on historiansa sodankäynnissä ja joissakin niistä on jäänteitä keihäs- tai miekkatekniikoista. Hyvä esimerkki taistelulajista on karate. Itsepuolustuslajit keskittyvät itsen tai toisen fyysisen koskemattomuuden suojaamiseen. Niiden joukosta löytyy lajeja, joiden tehtävänä ei ole vain hyökkäyksen torjunta vaan myös hyökkääjän vahingoittaminen. Esimerkkejä itsepuolustuslajeista ovat judo ja Krav Maga. Kamppailulajit ovat tämän luokituksen mukaan lajeja, jotka ovat taistelu- tai itsepuolustuslajeja, mutta joissa ensisijaisesti kilpaillaan, kuten taekwondo, potkunyrkkeily, vapaaottelu ja judo. Tämän luokituksen ulkopuolelle jäävät lajit, jotka pohjautuvat omaan filosofiaansa. Esimerkkinä capoeira, joka on sekä brasilialainen itsepuolustuslaji että tanssi.
Kamppailulajista itselleen uutta harrastusta haluava törmää valtavaan tarjontaan ja erilaisten lajien kirjoon. Siksi on syytä pysähtyä hetkeksi ja miettiä, miksi lajia haluaa harrastaa, mitä siltä odottaa, ja mitä on itse sille valmis antamaan ajan ja rahan muodossa. Joillekin riittää, että uusi kamppailulajiharrastus korvaa kuntosalin tai jumpan kunnonkohottajana fyysisen rasituksen muodossa. Toisia kiinnostaa myös lajin henkinen puoli ja taustalla oleva filosofia, joka kehittää harrastajaa ihmisenä ja antaa myös suuntaviivoja elämälle.
On hyvä pohtia, haluaako jonain päivänä kilpailla valitsemassaan lajissa vai riittääkö se, että ottaa mittaa itsestään. Kannattaa tarkistaa, millaisia kamppailulajeja lähiympäristössä on tarjolla, sillä liian pitkä matka uuteen harrastukseen on varma tapa menettää mielenkiinto. Näytöksissä ja lajiesittelyissä saa hyvän käsityksen lajista, kuten myös alkeiskursseilla. Eikä mikään estä osallistumasta usealle alkeiskurssille yhtä aikaa.
Tunne omat rajoituksesi
On hyvä myös olla selvillä omasta fysiikastaan. Mitkä ovat omat heikot kohdat tai suoranaiset esteet jollekin lajille. Normaalikuntoinen terve lapsi tai teini-ikäinen voi kokeilla vapaasti mitä lajia tahansa, mutta jos jotain fyysisiä rajoitteita on, on hyvä jutella lajin opettajan kanssa asiasta. Sukupuoli ei ole mikään este kamppailulajien harrastamiselle, sillä naiset voivat harrastaa mitä kamppailulajia tahansa, ottaen huomioon oman fysiikkansa ja mahdolliset rajoitteet tai aikaisemmat vammat.
Ikä tuo tullessaan monenlaisia fyysisiä vaivoja, mutta ikä sinänsä ei ole este uuden lajin aloittamiselle. On hyvä kuitenkin muistaa, että tekonivelet kestävät eri tavalla tiettyjä liikeratoja tai tietynlaista rasitusta, joten on tarpeen kuunnella itseään ja kroppansa signaaleja treenatessa. Omien rajojen ylittäminen on terveellistä, mutta uhkarohkeus tai näyttämisenhalu eivät kuulu kamppailulajien filosofiaan.
Kamppailulaji kunnonkohottajana
Jos haluaa aloittaa kamppailulajin kuntoilumielessä ja haluaa kilpailla siinä, on tarjolla monta lajivaihtoehtoa. Kamppailulajit kohottavat kuntoa ja kehittävät fysiikkaa, mutta rankimmat niistä saattavat rikkoa kehoa, joten on hyvä olla kuulolla oman kehonsa suhteen ja tuntea rajansa. Judo sopii kaikentasoisille ja kaikenikäisille, sillä judo tarjoaa loputtomasti erilaisia tekniikoita. Kuntojudossa kehitetään tasapainoa, voimaa, notkeutta ja ketteryyttä. Kilpajudossa taas otellaan vastustajan kanssa ja kata-kilpailut ovat muodollisten liikesarjojen esittelyä varten. Muksujudo opettaa pienimmille käytöstapoja ja toisen kunnioittamista.
Vapaaottelu on toisessa päässä spektriä fyysisten kuntovaatimusten ja taitotason suhteen. Sitä pidetään kamppailulajeista kovimpana ja ottelut käydään kehässä tai häkissä. MMA eli Mixed Martial Arts on esimerkkinä vapaaottelusta ja nimensä mukaisesti sallii monenlaisten tekniikoiden ja lajien käyttämisen otteluissa. Kovina kunnonkohottajina toimivat myös brasilialainen jujutsu, taekwondo ja karate.
Itsepuolustus ja kamppailulajit
Jos on hakemassa uutta lajia, jossa voisi oppia itsepuolustusta, on hyvä kokeilla lajeja, joissa ei kilpailla. Uhkaavassa tilanteessa ei nimittäin ole tuomareita viheltämässä peliä poikki, eikä ympäristö useinkaan ole tatami, vaan voi olla mitä tahansa, kuten omat vaatteet ja varustuskin. Vastustaja ei tositilanteessa noudattaa muita kuin omia sääntöjään tai vastustajia saattaa olla lukuisia. On hyvä muistaa, että paras tapa puolustaa itseään on yrittää rauhoittaa tilannetta puhumalla tai nopeat jalat juosta karkuun.
Aikido on laji, jossa opitaan torjumaan hyökkäys vahingoittamatta hyökkääjää pysyvästi. Krav Maga on Israelin poliisin ja armeijan käyttämä voimankäyttöjärjestelmä. Siinä ei ole sääntöjä, vaan se on kehitetty tosielämän väkivaltatilanteita varten, joissa hyökkäys tulee yllättäen. Scandinavian Defendo on suomalaisen Jyrki Saarion luoma itsepuolustusjärjestelmä, ja sitä opetetaan sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.
Kamppailulajien henkinen puoli ja traditiot
Jos on kiinnostunut myös henkisen puolen kehittämisestä, antavat tähän mahdollisuuden budolajit. Näissä opettaja on avainasemassa, sillä hyvä budolajien opettaja pyrkii kehittämään itseään jatkuvasti ja näin inspiroi myös muita tällä tiellä. Budo nimittäin on tie, enemmän kuin vain urheiluharrastus. Kyseessä on koko elämän kestävä oppimistapahtuma, jonka voi aloittaa minkä ikäisenä tahansa.
Oppiminen on kuitenkin erilaista, sillä tradition mukaan alle 20-vuotiaiden mieli ja keho on vielä notkea ja on helppo oppia kehon muistin kautta. Iän lisääntyessä oppi on erikseen hyväksyttävä, eikä tekniikoiden oppiminen ole enää niin intuitiivista. Budoharjoittelun ensisijaisena päämääränä on parantaa elämäntaitoja ja elämänlaatua. Budoharjoitus aloitetaan meditaatiolla ja päätetään siihen, mutta lopulta myös aktiivisesta harjoituksesta tulee meditaatio. Aikido ja bujinkan ovat esimerkkejä budolajeista, joissa traditio on elävä ja tekniikat nykypäivään sopivia.