Urheilun ihannoinnin ja terveellisten elämäntapojen aikakautena harrastusmahdollisuuksia ja lajeja on valittavana enemmän kuin koskaan. Varsinkin 90-luvulla kasvaneet eivät pystyneet edes haaveilemaan nykyisestä lajivalikoimasta.
Yksi erittäin merkittävästi kasvanut lajikategoria on ollut kamppailulajit. Kokoelmaan on lisätty runsaasti uusia ja tuntemattomia, itämaisia lajeja, kuten bagua, art wushu, capoeira, hapkido ja kojida – ennen vaihtoehtoina olivat vain karate, judo, taekwondo ja jujutsu. Kamppailulajien rinnalla myös voimalajit ovat kasvattaneet suosiotaan. Vielä pari vuosikymmentä sitten salilla käyntiä pidettiin uutena ja ihmeellisenä asiana, mutta tänä päivänä lihasten kasvattaminen on täysin normaalia. Voimalajien joukkoon on lisäksi lisätty uusia lajeja, kuten tankotanssi ja vain naisille tarkoitettu Timanttityttö-kilpailu. Suomen vahvin mies- ja Highland Games -kilpailut ovat jo televisiosta tuttuja suurelle yleisölle. Niin ikään voimanosto ja painonnosto ovat klassisia lajeja, joista painonnostoa voi nähdä jopa olympialaisissa.
Ensinäkemältä kamppailulajeissa ja voimanostossa ei tuntuisi olevan paljon yhtäläisyyksiä. Kuitenkin kaikella urheilulla on hyviä fyysisiä ja henkisiä vaikutuksia kehoon. Lähemmin tarkasteltuna kummatkin lajit ovat yksilölajeja, jossa tekniikalla ja hyvällä harjoittelulla on suuri merkitys. Alan huipulle pääseminen vaatii useiden vuosien harjoittelua ja omistautumista lajille. Erityisesti kamppailulajeissa tekniikan ja eri liikkeiden oppiminen sekä tällä tavoin nouseminen lajin huipulle voi olla koko eliniän kestävä projekti. Voimalajeissa lihaksiston ja voiman kasvattaminen vaatii yhtä lailla usean vuoden omistautuneisuuden lajille. Kilpaurasta haaveilevat joutuvat harjoittelemaan useita kertoja viikossa ilman lomia tai pitkiä taukoja.
Kummankin lajityypin kanssa voi lisäksi harrastaa muita aerobisia lajeja, kuten juoksua tai pyöräilyä. Kamppailulajeissa myös saliharjoittelusta on hyötyä, joka on itsessään kaikkien voimalajien perusta. Tutustutaan lähemmin näiden kahden lajin yhtäläisyyksiin.
Kaikenlainen urheilu parantaa kuntoa ja henkistä hyvinvointia
Sekä kamppailu- että voimalajit ovat yksinkertaisuudessaan urheilua. Urheilu hellii ruumiista sekä sosiaalista ja henkistä hyvinvointia, mutta etenkin taitolajien on osoitettu tutkimuksissa lisäksi treenaavan aivoja ja hermostoa juuri oikealla tavalla. Urheilu onkin parasta aivojumppaa, jonka on esitetty parantavan keskittymiskykyä ja oppimista, rauhoittavan ylivilkkaita lapsia ja vähentävän stressiä.
Paremman lihaskunnon ja vahvemman luuston lisäksi muita fyysisiä hyötyjä ovat vahvemmat keuhkot ja sydän, vilkkaampi verenkierto ja hyvät verenpaine- ja kolesteroliarvot. Lisäksi hyvällä kunnolla on vaikutusta unen laatuun, ja se helpottaa nukahtamista. Harrastusten parissa saadaan lisäksi myönteisiä kokemuksia, ja liikunta parantaa itsetuntoa sekä omakuvaa. Urheilun kautta löydetään helpotusta tunteiden ilmaisuun ja vähennetään masennus- ja ahdistuneisuusoireita. Vaikka kamppailu- ja voimalajit ovat pääosin yksilölajeja, niin harjoittelun aikana kohtaa varmasti muita ryhmäläisiä, joten ystäväpiirit kasvavat ja opitaan vuorovaikutustaitojen lisäksi ottamaan muut huomioon.
Tekniikka ja kontrolli ovat tärkeimpiä ominaisuuksia
Kamppailulajeissa opitaan jokaiselle lajille ominaiset liikkeet, jotka voivat olla hyvinkin teknisiä. Niiden puhdas suorittaminen on tärkeää edistymisen ja menestymisen varmistamiseksi, vaikka mukana ei olekaan painoja kuten voimalajeissa. Voimalajeissa taas tekniikan merkitys korostuu juuri painojen kanssa harjoitellessa. Tehtyjen liikkeiden tekniikan pitää olla täysin oikea, jotta vältytään vammoilta, kun harjoitteluun lisätään painoja ja täten myös vastusta. Voimaharjoittelu alkaakin ensin täysin tekniikan harjoittelulla käyttäen kehon omaa painoa vastuksena. Tekniikan lisäksi kontrolloidut liikkeet ovat painoilla harjoitellessa erittäin tärkeitä. Liikkeitä voi joutua miettimään pitkäänkin ennen suoritusta esimerkiksi painonnostossa, jotta osaa kontrolloida lihaksensa juuri oikealla tavalla noston kaikissa osioissa. Kamppailulajit taasen ovat perua itämaista, jossa kontrollilla on suuri merkitys. Liikkeet tehdään rauhallisesti ja sarjamaisesti, jolloin jokainen osio pitää olla tarkasti mietitty loppuun asti.
Kummatkin ovat yksilöurheilua
Kaikista ei ole joukkueurheilijoiksi, joten tällöin kamppailulajien, kuten jujutsun, karaten ja taekwondon tai voimanoston tapaiset yksilölajit voivat tuntua sopivammilta. Jo lapsena henkilölle pitäisi antaa mahdollisuus kokeilla eri joukkue- ja yksilölajeja, joista voi löytyä itselleen sopivin harrastusmuoto. Erityisesti kilpailuhenkisten nuorten kannattaa suunnata suoraan yksilölajien pariin.
Monia kamppailulajeja harrastetaan ryhmissä, mutta kilpailutilanteissa jokainen on vastuussa omasta suorituksestaan. Niin ikään voimalajeissa, kuten tankotanssissa, painonnostossa ja voimanostossa jokainen suoritus arvioidaan yksilöllisesti. Voimalajeissa kaikki harjoittelu ei välttämättä tapahdu ryhmissä vaan ainoastaan henkilökohtaisen valmentajan siipien alla. Yksilölajit vaativat yleisesti ottaen hyvää itsekuria, jotta harjoittelu sujuu onnistuneesti. Liika lepsuus ja välinpitämättömyys tarkoittavat vain haittaa omalle suoritukselle. Se on myös este kehittymiselle ja menestymiselle. Yksilöllisten lajien harjoittelussa omistautuneisuus ja kärsivällisyys ovat tärkeässä asemassa – enemmän kuin joukkueurheilussa.
Menestyminen palkitsee
Menestys on tärkeä motivaation lähde jatkaa lajissa kuin lajissa yhä eteenpäin ja kehittyä paremmaksi. Urheilussa menestyminen vaatii yleensä jonkinlaista lahjakkuutta. Urheilussa lahjakkuus näkyy siitä, että urheilija on erittäin taidokas ja suorittaa lajisuorituksen teknisesti oikein. Hän omaa lajin vaatimat fyysiset valmiudet ja kovan sekä pitkäjänteisen harjoittelun vaatimat psyykkiset valmiudet.
Kaikki urheilussa lahjakkaat eivät kuitenkaan välttämättä menesty. Lopullinen menestys on lahjakkuuden, tahdon ja tekemisen taidon summa. Monen valmentajan mielestä juuri tahdolla on suurempi merkitys kuin lahjakkuudella. Tahdolla ja kunnollisella harjoittelulla voi korvata hyvin lahjakkuudesta puuttuvat tekijät. Tietenkin mukana täytyy olla hyvää onnea ja hieman sattumaa, ettei esimerkiksi kilpapäivänä satu sairastumaan. Menestymisen myötä urheilija saa positiivisia kokemuksia, jotka jäävät seuraamaan häntä koko loppuelämän ajan. Samalla lajissa harjoitellut taidot ja tekniikat ovat pohja koko iän kestävälle, terveyttä edistävälle elämäntavalle.