Thainyrkkeilyllä on pitkä perinne. Sen juuria on haettu jo 1700-luvun lopulta aina siamilaisen Ayutthaya-dynastian loppuvaiheesta. Tarina kertoo, kuinka Ayutthayan kaupungin vuonna 1767 valloittaneet burmalaiset antoivat legendaariselle thaimaalaisen itsepuolustustaidon taitajalle Nai Khanomtomille mahdollisuuden päästä vapauteen. Hänen tarvitsi vain voittaa 10 burmalaista aseettomassa kamppailussa. Khanomtom kykeni tähän ja niinpä hänet päästettiin palaamaan Siamiin. Nykyään miestä pidetään legendana thaimaalaisessa itsepuolustustaidossa. Siihen aikaan kyseinen taistelukentillekin sopiva laji ei kuitenkaan ollut mikään urheilumuoto, vaan potentiaalinen taito sodan yllättäessä.
Modernia thainyrkkeilyä muistuttava laji alkoi kehittyä kuningas Rama V:n valtaan nousun – siis 1860-luvun – jälkeen. Kuningas Rama V oli itse innokas lajin seuraaja ja hän kannusti sen harrastusta valtakunnassaan. Vuonna 1913 alettiin Suan Kulap Collegessa opettaa englantilaista nyrkkeilyä, ja thainyrkkeily alkoi vakiintua terminä. Vuonna 1921 Suan Kulap Collegessa avattiin pysyvä nyrkkeilykehä, jossa oteltiin otteluita sekä englantilaisessa että thaimaalaisessa nyrkkeilyssä. Suan Sanuk Stadium avattiin kv-tason kolmen köyden nyrkkeilykehä vuonna 1923.
Thainyrkkeilyn järjestäytyminen omaksi lajikseen
Kuningas Rama VII:n kaudella 1925-1935 Muay thaissa alettiin ajaa yhtenäisiä sääntöjä. Siihen aikaan thaimaalaiset käyttivät vielä köydenpätkiä nyrkkeilysuojuksina, vaikka ne olivat vaarallisia vastustajan kannalta. Kansainvälisissä kilpailuissa käytettiin jo siihen aikaan pehmustettuja nyrkkeilyhansikkaita ja kovia nivussuojuksia. Thaimaalaiset itse ottelivat vielä perinteisin menetelmin, mutta kehässä sattuneen kuolemantapauksen johdosta myös thaimaalaiset siirtyivät pehmustettuihin nyrkkeilyhansikkaisiin.
Thainyrkkeily järjestäytyi sittemmin kansainvälisesti oman liittonsa alle. Järjestäytyminen tapahtui lajin historiaan nähden verrattain myöhään, sillä ensimmäinen kansainvälinen kattojärjestö perustettiin vuonna 1993. Kyseisenä vuonna perustettu International Federation of Muay thai Amateur IFMA oli ensimmäisen amatöörien kansainvälinen Muay thain eli thainyrkkeilyn kattojärjestö. Siihen kuuluu nykyisin 130 maata. IFMA kuuluu mm. seuraaviin Kansainvälisen olympiakomitean tunnustamiin urheiluorganisaatioihin: IWGA, FISU ja AIMS. Muitakin liittoja on IFMA:n jälkeen perustettu, mutta ne eivät ole yhtä kansainvälisiä.
Lajin suosio on kasvanut maailmanlaajuisesti jatkuvasti ja viimeksi se otettiin FISU:n – opiskelijaurheilusta vastaavan järjestön – jäseneksi vuonna 2015. Tänä päivänä maailmalla on tuhansia kuntosaleja, joissa voi harjoittaa thainyrkkeilyä.
Thainyrkkeilyn seremoniat
Thainyrkkeilyyn kuuluu muutakin kuin vain urheilullinen puoli, sillä tärkeässä roolissa ovat myös perinnetavat ja rituaalit, joita noudatetaan otteluissa. Lajin seremoniallinen kaava juontaa syvältä historiasta, ajalta ennen kansallisvaltioita. Tuohon aikaan usko henkiin oli yleistä ja animismi sekä myöhemmin saapunut buddhalaisuus ovat kietoutuneet yhteen. Thainyrkkeilyn uskomukset eivät kuitenkaan sinällään liity uskonnollisuuteen. Mielenkiintoisen lisän otteluihin tuo musiikki, sillä otteluita säestetään gamelan-tyylisillä lyömä- ja puhallinsoittimilla. Oikeisiin otteluihin paikalle järjestetään elävää musiikkia soittava yhtye.
Ottelua edeltävän rituaalitanssin aikana musiikki soi hitaalla tempolla, mutta se tahti kiihtyy ottelun alettua ja sen edetessä. Thainyrkkeilyyn kuuluvat myös vihkimykset, sillä lajin harjoittajat ovat taikauskoisia: he luottavat maneereihin ja loitsuihin, joista he uskovat olevan apua vastustajan voittamisessa. Aloittelevat ottelijat käyvätkin läpi initiaatioseremonian harjoitusleirillä. Lajin uskomuksiin liittyy mm. se, että ottelijat pitävät usein hauiksensa ympärillä narua, jota kutsutaan nimellä ”khryang ruang” tai ”pha prachiat”. Tämän narun on siunannut buddhalainen munkki ja niitä pidetään onnenamuletteina.
Thainyrkkeilyn tekniikasta
Thainyrkkeily on pystyottelulaji ja sen tekniikkavalikoimaan kuuluvat erityyppiset lyönnit, potkut, polvipotkut, kyynärpäälyönnit, kiinniotto- sekä puolustustekniikat ja pystypaini, joka tunnetaan myös thaipainina. Matto-ottelu ei sen sijaan kuulu thainyrkkeilyyn. Kamppailut käydään nyrkkeilykehässä kehätuomarin sekä arvostelutuomareiden valvonnan alaisuudessa. Thainyrkkeily on lajina erittäin vaativa, sillä se kysyy fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia. Laji vaatii monipuolista harjoittelua, joka kehittää lihaskuntoa, voimaa ja kestävyyttä, tekniikasta puhumattakaan. Thainyrkkeilyn harjoittelu tähtää ottelemiseen, mutta lajista on tullut myös tehokas itsensä kehittämisen ja kuntoilun muoto.
Suomeen thainyrkkeily saapui vasta 1980-luvun puolella. Tästä saamme kiittää veljeskaksikkoa Janne ja Kai Mustonen. He ovat nykyään Suomen Muay thai liiton kunniajäseniä. Suomen Muay thai-liitto kuuluu kansainvälisiin Federation of Muaythai Amateur (IFMA) sekä European Muay thai Federation (EMF) liittoihin. Thainyrkkeilyn profiilia Suomessa on nostanut mm. Mappela Lehtonen, joka menestyi kansainvälisissä kisoissa hyvin. Hän saavutti urallaan mm. thainyrkkeilyn EM-tittelin vuonna 2007. Suurelle yleisölle hän tuli tunnetuksi Suomen Robinson -nimisestä tosi-tv-ohjelmasta vuonna 2003.
Thainyrkkeilyn harrastamisen eri muodot
Suurin osa suomalaisista thainyrkkeilyn harrastajista on mukana juuri kuntoilun vuoksi. Mikäli kilpaileminen kiinnostaa, tarjolla on kansallisia sekä kansainvälisiä kilpailuja ja näissä kilpailuissa on mahdollista otella aina MM-tasolle asti niin aikuisten kuin myös nuortenkin sarjoissa. Alussa on kuitenkin käytävä peruskurssi, jossa keskitytään kunnon kohottamiseen sekä perustekniikoiden oppimiseen. Mikäli harrastajalla riittää motivaatiota, tästä voi edetä alkeisjakson jälkeen harrastajiin. Tässä vaiheessa on syytä olla suojat, sillä treeneissä on paljon pariharjoittelua. Harrastajaryhmästä voi edetä kisaryhmään, joka harjoittelee ja sparraa kovemmin.
Kuuluisia thainyrkkeilijöitä
Mainitsimme suomalaisista thainyrkkeilijöistä Mappela Lehtosen, joten on hyvä hetki luoda katsaus lajin kansainvälisiin huippuihin. Buakaw Banchamek toi lajille kansainvälistä huomiota. Hänen kamppailutyylinsä on aggressiivinen ja hän on tunnettu tyrmäävistä iskuistaan sekä voimakkaista alapotkuistaan. Nämä seikat tekevät hänestä mielenkiintoisen seurattavan otteluissa.
Niin ikään Suphachai Saenpong on saavuttanut urallaan lukuisia thainyrkkeilyn mestaruuksia. Näihin kuuluvat esimerkiksi neljän eri painoluokan Lumpinee mestaruudet sekä WMC:n kevyen painoluokan mestaruus. Namsaknoi Yudthagarngamtorn onnistui puolestaan voittamaan hurjat 95 prosenttia käymästään 300 ottelusta.