Tämä artikkeli käsittelee Suomessa suosittuja kamppailulajeja. Kamppailulajilla (tai itsepuolustus- tai taistelulajilla) viitataan lajeihin, joissa opetellaan taitoja, joita voi käyttää itsepuolustukseen, hyökkäykseen tai lajissa kilpailemiseen.
Kamppailulajien suosio on noussut Suomessa viime aikoina. Yksi esimerkki tästä on uutinen muutaman vuoden takaa, jossa kerrottiin, että Tampereelle rakennetaan maan suurimpiin kuuluva suunnilleen 2 100 neliömetrin liikuntakeskus, joka keskittyy kamppailulajeihin. Lajeja, joita liikuntakeskuksessa voi harrastaa, ovat esimerkiksi brasilialainen jujutsu, lukkopaini, potkunyrkkeily, defendo sekä vapaaottelu. Nämä lajit ovat suoraviivaisia moderneja kamppailulajeja ja ne perustuvat toimiviin tekniikoihin. Kyseisten lajien erona joihinkin itsepuolustuslajeihin on esimerkiksi se, että niissä ei harjoitella liikesarjoja. Tamperelaisen salin toimitusjohtaja ja voimaharjoittelun opettaja Henri Aaltonen kommentoi, että yksi syy lajien suosioon on se, että ihmiset uskovat näihin lajeihin. Kamppailulajien kehitys seurailee Suomessa kansainvälisiä trendejä ja etenkin vapaaottelu on suosittua.
Vapaaottelun esi-isäksi voi kutsua antiikin Kreikassa harrastettua pankrationia, joka yhdisteli nyrkkeilyä ja vapaapainia ja oli mukana antiikin olympialaisten ohjelmistossa. Lajia jatkettiin Rooman valtakunnassa, mutta Rooman luhistumisen jälkeen laji katosi Euroopasta sadoiksi vuosiksi. Nykymuotoisen vapaaottelun suosio kasvoi länsimaissa 1990-luvulla. Yhdysvalloissa järjestettiin Ultimate Fighting Championship -turnaus, jossa ottelivat eri taistelulajien taitajat. Turnauksen voiton vei Royce Gracie, jonka isä oli brasilialaisen ju-jutsun kehittäjä Hélio Gracie.
Vapaaotteluihin osallistui 90-luvulla kamppailijoita potkunyrkkeilystä aina sumopainiin. Alkuaikoina mattotekniikkaa osaavat kamppailijat, joilla oli taustaa mm. brasilialaisesta ju-jutsusta, judosta, painista jne. osoittautuivat otteluissa tehokkaimmiksi. Erityisen kovaa valuuttaa olivat ottelijat, jotka osasivat yhdistää lyönti- ja potkutekniikan maahanvienteihin ja lukkoihin. Tästä on tultu eteenpäin ja ottelijat ovat monipuolistaneet harjoitteluaan. Vapaaottelun suosioon on varmasti vaikuttanut Ultimate Fighting Championshipin (UFC) suosio Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa.
Faktoja vapaaottelusta Suomessa ja tietoa lajin säännöistä
Suomessa lajin suosiota ovat varmasti lisänneet suomalaiset UFC:hen päässeet ottelijat kuten esimerkiksi Anton Kuivanen, Tom Niinimäki, Teemu Packalén sekä Makwan Amirkhani. Vapaaottelu (MMA, Mixed Martial Arts) yhdistelee tekniikoita perinteisistä kamppailulajeista. Vapaaottelun säännöt mahdollistavat monipuolisten pysty- ja mattotekniikoiden käyttämisen. Ottelussa kamppailijoiden tavoitteena on voittaa ottelu tekemällä sääntöjen sallimia iskuja sekä lukkoja. Mikäli ottelun aikana ei saada ratkaisua, siirtyy päätös tuomareille, jotka julistavat ottelun voittajan.
Arvostelutuomareiden päätös perustuu ottelijoiden osoittamaan tekniseen osaamiseen ja aktiivisuuteen. Kamppailut käydään joko häkissä tai kehässä ja tästä on tullut myös nimitys “cage fighting”. Laji kehittyy koko ajan ja uusia entistä tehokkaampia tekniikoita kehitetään koko ajan. Vapaaottelu kasvattaakin suosiotaan, mutta lajiin suhtaudutaan ristiriitaisin tuntein, johtuen sen rajuudesta. Vapaaottelua on mahdollista harjoittaa eri puolilla Suomea, aina Helsingistä Ouluun.
Nyrkkeily
Nyrkkeily on luultavasti lähes kaikkien tuntema kamppailulaji. Nyrkkeilyssä ottelijat kamppailevat köysillä ympäröidyssä kehässä ja pyrkivät lyömään vastustajaa hanskoilla suojatuilla nyrkeillään ja suojautumaan vastustajan iskuilta. Sääntöjen mukaan vastustajaa saa lyödä ainoastaan nyrkin etuosalla: avokämmenellä tai kämmensyrjällä vastustajaa ei saa lyödä. Muita kiellettyjä asioita ovat mm. kyynärpäällä lyöminen, roikkuminen vastustajassa, kiinnipitäminen, maassa olevan lyöminen, jalalle tallominen sekä potkiminen. Nyrkkeilyssä voi kisata joko ammattilaisena tai amatöörinä. Perussäännöt ovat samanlaiset, mutta eroja löytyy muualta: ammattilaiset kamppailevat ilman paitaa sekä kypärää ja ohuemmilla hanskoilla kuin amatöörit.
Mikäli ei halua, ei ole pakko kilpailla, vaan nyrkkeilyä on mahdollista harrastaa myös kuntonyrkkeilyn muodossa. Se onkin suosittu harrastus, sillä nyrkkeily on erittäin monipuolinen kuntoilumuoto, joka kuormittaa kuntonyrkkeilijän koko liikuntaelimistöä. Nyrkkeilyä on niin ikään mahdollista harrastaa eri puolilla Suomea.
Thainyrkkeily eli Muay Thai
Muay Thai (tai toiselta nimeltä thainyrkkeily) on lajina vauhdikas liikuntamuoto, joka nostaa kuntoa lähes huomaamatta. Laji on alkujaan kilpaurheilua, mutta siitä on kehitetty suuresta suosiosta johtuen myös kuntoilumuoto, joka sopii kaikille. Mikäli laji on entuudestaan tuntematon, on syytä käydä Muay Thain alkeiskurssi, jonka aikana kohotetaan kuntoa ja opetellaan perustekniikoita. Tämän jälkeen harrastusryhmissä astuu halukkaille mukaan kuviin sparraaminen, eli harjoitusottelut. Sparraaminen ei tietenkään ole pakollista, mutta yleensä kaikki sparraavat, sillä se on turvallista ja siinä käytettävä voima on rajattua. Ryhmissä keskitytään enemmän tekniikoiden treenaamisen sekä myös “ottelusilmän” harjaannuttamiseen, ei niinkään “jumppaamiseen”. Tästä huolimatta voimme luvata, että kunto kasvaa ja kalorit palavat treeneissä. Muay Thain vaihtoehtona on tytöille myös Kuntothai, jossa keskitytään Muay Thaita enemmän välineisiin ja jumppaan, ei niinkään sparraamiseen.
Brasilian Ju-Jutsu
Brasilialainen ju-jutsu (BJJ) on varmasti monelle tuttu vapaaottelun kautta, sillä BJJ:tä käytetään lajissa mattokamppailuissa. Laji teki maailmanlaajuisen läpimurtonsa juuri UFC:ssä, kun 90-luvulla hoikka pienempikokoinen kamppailija onnistui kukistamaan suuremmat vastustajansa BJJ:n tekniikan avulla. BBJ on kehitetty judon ja ju-jutsun tekniikoiden pohjalta ja painottuu etenkin maassa käytäviin kamppailuihin. Ottelussa on tyypillistä, että vastustaja pyritään viemään maahan mahdollisimman nopeasti ja ottelu päätetään maassa lukolla tai kuristuksella.
Lukkopaini on laji, joka muistuttaa paljon BJJ:tä, mutta lukkopainissa ei käytetä gi’tä, eli ju-jutsupukua. BJJ:tä on mahdollista harrastaa ikään ja sukupuoleen katsomatta. Se, että haluaako painottaa itsepuolustusta, vapaaottelua, kuntoilua vai kilpailua, riippuu harrastajan omista tavoitteista. Lajiin kannattaa suhtautua kunnioituksella, sillä se vaatii harrastajalta kärsivällisyyttä ja jatkuvaa itsensä voittamista niin fyysisesti kuin henkisestikin.