Pohjimmiltaan vastaus kysymykseen “Mitä itsepuolustus on?” on jokseenkin yksinkertainen. Yksinkertaisimmillaan sillä tarkoitetaan itsen, omaisuuden tai läheisten puolustamista, mutta kuten usein on asianlaita, on käytännössä itsepuolustus huomattavasti monisyisempi ilmiö. Itsepuolustuksella on monia muotoja ja myös lainsäädännöllä on oma osuutensa siihen, mikä ylipäätänsä lasketaan itsepuolustukseksi ja millaisia rajoituksia ihmisen itsensä puolustamiseen on asetettu. Tietyissä tapauksissa ja tiettyyn pisteeseen asti itsepuolustuskeinoja voidaan kuitenkin pitää jokaiselle tärkeinä työkaluina. Yksi ratkaisu ei kuitenkaan sovi kaikkiin tilanteisiin.
Itsepuolustukseen on olemassa useita erilaisia metodeja ja keinoja. Itsepuolustuksesta puhuttaessa monen ihmisen ajatukset hyppäävät suoraan fyysisiin uhkatilanteisiin, joista selviytymiseen vaaditaan joko aseettoman tai aseellisen itsepuolustuksen keinoja. Tosiasia kuitenkin on, että huomattavasti tehokkaampia itsepuolustuskeinoja ovat niinkin yksinkertaiset toimintamallit kuin konfliktitilanteiden välttäminen sekä tilanteen rauhoittaminen puheella. Myös erilaiset henkilökohtaiset hälyttimet ovat tehokas keino itsensä puolustamiseen.
Itsepuolustuksen opettelemista voidaankin pitää ensiarvoisen tärkeänä mahdollisten riskitilanteiden selvittämiseksi. Erilaiset itsepuolustuslajit tarjoavat tähän erinomaisia mahdollisuuksia.
Itsepuolustuslajeja: aikido
Aikido on yksi tunnetuimmista ja suosituimmista budo-lajeista, ja monet pitävät sitä myös erinomaisena itsepuolustuslajina. Tämä johtuu 1900-luvun alkupuolella kehitetyn aikidon tekniikoiden perusperiaatteista, joissa pyritään mukautumaan hyökkääjän liikkeeseen ja voimaan, ja hyväksikäyttämään sitä johdattelemalla. Aikidon tavoite ei ole vastustajan vahingoittaminen, mikä näkyy myös lajin harjoitteissa ja onkin tehnyt siitä helposti lähestyttävän lajin. Aikidon harjoittelussa on myös oma henkinen ulottuvuutensa. Aikido-sana on yhdistelmä kolmesta kanji-merkistä, ai (harmonia), ki (elämän energia) ja do (tie).
Suomeen aikido rantautui jo 1970-luvulla, kun lajin ensiesittely järjestettiin ja nykypäivänä lajin aktiivisia harrastajia löytyy eri puolilta maata noin 3000. Aikidoa pidetään lajina, joka sopii mainiosti kaikenikäisille harrastajille sukupuoleen katsomatta. Lajin tekniikoiden päämäärä on kehittää harrastajia niin fyysisesti kuin henkisestikin positiivisessa ilmapiirissä. Lajin harjoituksissa ei keskitytä näyttäviin potkuihin ja lyönteihin, vaan se on perinyt paljon heittoja ja nivellukko-tekniikoita Daito-ryu aiki jujutsu-nimisestä kamppailulajista. Tatamilla harjoiteltavilla aikido-tekniikoilla tähdätään vastustajan hyökkäystahdon nujertamiseen hänen voittamisensa sijaan.
Itsepuolustuslajeja: hapkido
Siinä missä aikido on Japanissa kehitetty laji, on hapkido-nimisen kamppailu- ja itsepuolustusmenetelmän syntymaa Korea. 1950-luvulla perustettu laji saattaa vaikuttaa muita budo-lajeja tuntevan näkökulmasta samaan aikaan tutulta ja vieraalta, sillä teknisesti tämä laji yhdistelee aikidoa, judoa ja kung futa, jotka ovat tyyliltään pehmeitä, aggressiivisempiin, korealaislähtöisiin potkutekniikoihin. Hallinta- ja kuljetustekniikoiden lisäksi hapkidoon kuuluvat siis myös lyönnit ja potkut, mutta myös meditaatio. Sanan “hap” merkitys on yhdessä, “ki” viittaa henkiseen ja ruumiilliseen energiaan ja “do” merkitsee tietä.
Hapkidon viehättävyys erityisesti itsepuolustuslajina johtuu sen monipuolisuudesta. Lajissa ei tunneta mitään tiettyjä tai määritettyjä liikesarjoja, eikä laji perustu samalla tavalla muodollisiin asentoihin, kuten monet muut perinteisimmistä kamppailu- ja itsepuolustuslajeista. Hapkidon perimmäinen ajatus on opastaa harrastajat hyödyntämään opittuja tekniikoita ja periaatteita vaistonvaraisesti ja tilannekohtaisesti. Hapkidon harrastajat oppivatkin kamppailemaan jokaisesta asennosta käsin. Itsepuolustuslajina hapkido on monessa mielessä erittäin mielenkiintoinen, sillä se tarjoaa harjoittelijalle omaan fysiikkaan ja kokemusten rajoitteisiin sopivat keinot puolustautumiseen.
Itsepuolustuslajeja: Krav Maga
Monet kamppailu- ja itsepuolustuslajit ovat lähtöisin Kauko-idän maista, mihin nähden Krav Magaa voi pitää mielenkiintoisena poikkeuksena sääntöön. Tämän itsepuolustus- ja lähitaistelujärjestelmän historia alkaa Israelista, jossa sitä opetettiin alun alkaen ainoastaan Israelin armeijan sotilaille. Lajin kehittäjä Imi Lichtenfield siirtyi armeijasta siviiliin 1960-luvulla ja ryhtyi tarjoamaan Krav Maga-oppeja myös tavallisille ihmisille. Krav Magan syntyhistorian vuoksi sen kaikilla tekniikoilla on hyvin yksinkertainen tavoite niin hyökätessä kuin puolustautuessakin: suurin mahdollinen tehokkuus oikeissa tosielämän konfliktitilanteissa.
1980-luvulta lähtien Krav Maga ja sen tekniikat ovat levinneet myös muualle maailmaan. Suomen Krav Maga-liitto perustettiin vuonna 1996. Itsepuolustusjärjestelmänä Krav Maga on kasvanut varsin suosituksi erityisesti niiden harrastajien keskuudessa, jotka eivät välitä muiden lajien kilpailuluonteesta tai henkisyydestä. Krav Magan opettamat tekniikat tähtäävät pysäyttämään itseen kohdistuvan hyökkäyksen niin nopeasti kuin mahdollista ja poistumaan sitten paikalta. Uhkan välttämisen ohella Krav Magassa pyritään välttämään loukkaantuminen, hyödyntämään kehon normaaleja refleksejä ja iskemään kaikkiin mahdollisiin haavoittuviin kohtiin.
Kamppailulajit itsepuolustuslajeina
Tietyssä mielessä eri budo-lajien ja itsepuolustusjärjestelmien erotteleminen puhtaasti kamppailu-, taistelu- ja itsepuolustuslajeihin ei välttämättä ole kaikkein mielekkäintä, mutta useissa tapauksissa niiden tekniikat antavat tälle kuitenkin hyvän perusteen. Taistelulajit, kuten esimerkiksi jujutsu, ninjutsu ja karate tähtäävät perimmäiseltä tarkoitukseltaan useimmiten vastapuolen vahingoittamiseen tai jopa tappamiseen, siinä missä itsepuolustuslaji pyrkii suojaamaan omaa tai jonkun muun koskemattomuutta. Monia taistelu- ja kamppailulajien tekniikoita on kuitenkin mahdollista hyödyntää myös itsepuolustuksellisissa tarkoituksissa. Harkintaa tulee kuitenkin käyttää.
Itsepuolustus laissa
Suomen laki sallii ihmisten turvautua hätävarjeluun hengen, kotirauhan, omaisuuden ja koskemattomuuden puolustamiseksi, mutta tämän erityisvapauden väärinkäyttöä ei kuitenkaan sallita. Aivan kuten rikoksen tekeminen on lain mukaan rangaistava teko, niin myös ylimitoitetusta hätävarjelusta seuraa rangaistus. Itsepuolustustekniikat ja -järjestelmät lisäävät varmuutta ja henkilökohtaista turvallisuutta, mutta niiden opettelemisesta seuraa myös vastuu olla väärinkäyttämättä niitä kanssaihmisten elämän häiritsemiseen. Monien itsepuolustuslajien henkiset elementit tukevatkin tätä tavoitetta hyvin, vaikka vastuu on viime kädessä harrastajalla itsellään.